Armoa ja asennetta

Miten myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset luovivat vaativan työn ja vapaa-ajan välillä? Neljä työn ja muun elämän yhteensovittamista koskevaan kyselyymme vastannutta kertoo. 

Eri vuosikymmenillä syntyneiden MMA:laisten elämänvaiheet eroavat toisistaan. Kokemus siitä, miten vuorokauden tunnit saadaan riittämään, on kuitenkin sama: siihen tarvitaan armoa itselle ja työmotivaatiota – sekä työyhteisön hyväksyntää.

Noora Halttunen kokee saavansa sekä myyntijohtajan työhönsä että arjen haasteisiinsa tukea samoja asioita arvostavilta työkavereiltaan.

− Vietämme työkaverien kanssa vapaa-aikaa yhdessä. Talvella teimme laskettelureissunkin, liikunnasta nauttiva 23-vuotias Halttunen sanoo.

Ville Hiltusen arjen palapeli koostuu keväällä syntyneen vauvan ja 5- ja 7-vuotiaiden lasten lisäksi matkatyöstä myyntipäällikkönä ja opiskelusta. 33-vuotias Hiltunen kokee palojen, sekä uran että perheen, olevan luonteva osa elämää. Riikka Stjerna on samaa mieltä. 41-vuotias tuotespesialisti korostaa myös oman motivaation merkitystä työssä. Hän nauttii matkatyöstään, jossa hän pääsee yhdistämään työn ja oman ajan.

− Kotiin tullessa suljen oven, ja jätän työasiat ulkopuolelle, Stjerna sanoo. 

Kolmen aikuisen lapsen äiti Janita Kallioiselle työ ja vapaa-aika ovat päinvastoin yhtä.

− Tämä työ ei sopisi niille, jotka haluavat rajata tarkkaan työn ja vapaa-ajan. Suhtautuminen työhön on tärkeää. Rakastan sitä, mitä teen, 50-vuotias vastaava aluepäällikkö toteaa.

 

Noora Halttunen: Työyhteisö luo turvaa

"Viihdyn työssäni, koska jaamme työyhteisössä samat arvot: liikunnan ja perheen. Työyhteisö on minulle turva, jossa voin jakaa iloja ja suruja. Hektisen myyntijohtajan työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä helpottaa, että arkiasioita voi viedä töihin.

Suunnittelen elämäni työn kautta, koska minulla ei ole lapsia. Teen tätä työtä mielessäni 24/7. Myin kerran tuotettamme jopa kotibileissä. Ajatus henkilöbrändäyksestä tulee minulle luontevasti, ja olen esitysalustojen myyjänä brändännyt itseni presentaatioprinsessaksi.

Perheeltä tukea tuulitunneliin

Myyntialalla on kova kilpailu. Tuntuu, että mikään saavutus ei riitä ja että pitäisi olla koko ajan tuulitunnelissa. Oletetaan, että myyjä seisoo aamuisin peilin edessä lausumassa voimalausetta jo seuraava askel mielessä. Kilpailu on stressaavaa. Mietin, jaksanko tätä vielä 10 vuoden päästä. Toivon, että stressi ei muutu ylitsepääsemättömäksi, ja opin käsittelemään sitä vielä paremmin. Myyntiala kuitenkin sopii minulle, koska saan työssäni keksiä uusia ratkaisuja.

Minulle on tärkeää, että saan tukea vanhemmiltani ja muilta sukulaisiltani Keski-Suomessa. Heidän kanssaan voin olla vain tässä hetkessä. Se on minulle vaikeaa, koska olen tottunut tekemään paljon töitä.

Arkea ja armoa

Arki lataa minua työhön. Perjantaina olo voi olla kaikkensa antanut. Viikonloppuna haluan ladata energiaa. Työasioiden unohtamisessa minua auttaa liikunta. Jalkapallokentällä en mieti, miten saan tarjouksen maaliin. Haasteeni on, että nipistän joskus omasta hyvinvoinnistani. Saatan lauantaina miettiä asiakkaan ongelmia. Työasioiden sulkeminen mielestä vapaa-ajalla vaatii minulta vielä töitä. Siinä auttaa armo itselle. Asiakasta tuskin haittaa, vaikka en ratkaisisi hänen ongelmaansa vapaapäivänä.

Kaipaan työelämässä hyväksyntää sille, että päivän työtunteja ei tarvitsisi tehdä putkeen, vaan työpäivän voisi jakaa osiin."

 

Ville Hiltunen: Ura ja perhe ovat osa elämää

"En ottaisi vastaan työtä, jonka takia joutuisin olemaan kohtuuttoman paljon poissa kotoa. Se on oma arvovalintani. Priorisoin sitä, että aikaa löytyy sekä myyntipäällikön työlle että kolmilapsiselle perheellemme. Aloitan tänä syksynä lisäksi myyntityön tradenomiopinnot. Siinähän sitä on sitten yhteensovittamista.

Ura ja perhe ovat molemmat osa elämää. Ymmärrän niitä poliitikkoja, jotka ovat kieltäytyneet korkeammasta asemasta perhesyistä. Voi kysyä, onko työ sen arvoista, että vanhempi on paljon poissa kotoa. Hyvä, että työn ja perheen yhteensovittamisesta puhutaan, jotta perhe nähdään luonnollisena vastapainona työelämälle.

Joustoa työnantajalta

Olen saanut vanhemmilta ihmisiltä vähätteleviä kommentteja isyysvapaiden pitämisestä. Heillä ei välttämättä ollut sellaista mahdollisuutta, mutta minun sukupolveni ymmärtää vapaiden merkityksen paremmin. Onkin yllättävää, miten pieni osa isistä pitää vapaita. Lapset ovat vain kerran pieniä.

Työnantajani tarjoaa joustoja ja ymmärrystä elämäntilannettani kohtaan. Minulla ei ole toimistolla läsnäolovelvollisuutta. Lomat suunnittelemme yhdessä työkavereiden ja esimiehen kanssa.

Liikkuva työ antaa pelivaraa

Minulla ei ole ollut työpöytää toimistollamme kahteen vuoteen, koska olen paikalla niin harvoin. Kotitoimisto kulkee mukanani. Sen vuoksi perheemme aamut ovat yleensä rauhallisia, eikä päiväkotiin ole hoppu. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on haastavaa mutta mahdollista. Liikkuva työ antaa pelivaraa, koska saan tehdä aikatauluni pääasiassa itse. Matkatyöni vaatii kuitenkin vaimoltani venymistä. Olemme vuorotellen kotona lasten kanssa tilanteen mukaan − minun työni ei ole merkityksellisempää kuin hänen. Isovanhemmat auttavat meitä ajoittain lastenhoidossa, mutta on tämä rumbaa silti."

 

Riikka Stjerna: Matkatyö tuo omaa aikaa

"Pidän matkatyöstä ja autolla ajamisesta. Tykkään, että toimisto ja maisemat vaihtuvat. Teen töitä tuotespesialistina. Palaverin jälkeen saatan jäädä sairaalan parkkipaikalle tekemään töitä. Vedän auton penkin taakse, ja naputtelen raportit. Minulla on noin neljä matkapäivää viikossa. Kun olen yötä poissa perheen luota, venytän työpäivääni, jotta voin kotiin päästyäni tehdä lyhyempää päivää.

Matkatyö ei ole rasite. Kotona pyhitän vapaa-aikani 4- ja 10-vuotiaille lapsilleni, mutta työmatkoilla otan omaa aikaa. Kerran Kokkolassa lainasin hotellista pyörän, ja ajelin illalla ympäriinsä. Työmatkalla yhdistän työn ja huvin − business and pleasure.

8+8+8

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän ajattelen, että vuorokauden tunnit pitää jakaa tasapuolisesti eri asioille. Pyrin olemaan 8 tuntia töissä, 8 tuntia vapaalla ja nukkumaan 8 tuntia. Rajani vedän terveellä järjellä. Töissä keskityn olennaiseen, enkä huuhaile. Väitän, että jos tekee töitä tehokkaasti 8 tuntia, pääsee samoihin tuloksiin kuin 12 tuntia töitä tekevä.

Ymmärrystä matkatyöhön

Olin puolitoista vuotta kotona molempien lasten kanssa. Olen pitänyt itseni ajan tasalla opiskelemalla raskaana ja äitiyslomalla ollessani. Lasteni ei ole tarvinnut luopua minusta töideni takia, eikä minun urastani. Lapsistani ei tule onnellisempia, vaikka olisin kellon ympäri kotona. Lähipiirissä on muitakin turvallisia aikuisia. Tärkeää on taito priorisoida ja järjestellä asioita.

Toivoisin työnantajalta tilapäistä hoitoapua. Lapsen ollessa todella sairas haluamme hoitaa häntä itse, mutta toipilaspäiville työnantaja voisi tarjota lapsenhoitopalvelua. Matkatyöläisenä haluaisin myös lisätä ymmärrystä perheajan ja työmatkan yhdistämiseksi. Mielestäni ei ole tärkeää tuijottaa tehtyjen työtuntien määrää, vaan työn tulosta. Joustot pitävät yllä motivaatiota ja fiilistä − ja se näkyy tuloksessa."

 

Janita Kallioinen: Urheilu on vastapainoa työlle

"Työ ja vapaa-aika ovat minulle yhtä. Minulla ei ole ollut työaikaa 15 vuoteen. Työssäni Itä- ja Pohjois-Suomen vastaavana aluepäällikkönä menen joskus kevyemmin ja joskus lujempaa. Olen lomallakin tavoitettavissa tarvittaessa. Rakastan sitä, mitä teen. Siksi en koe työtäni uuvuttavaksi.

Tämä on intensiivistä työtä ihmisten parissa, ja sen vastapainoksi harrastan kestävyysurheilua: hiihtoalppinismia ja maantiepyöräilyä. Urheilu on valtavan voimaannuttavaa. Kesällä olimme elämänkumppanini kanssa Italiassa pyöräilemässä. Vaihdoimme matkalla pyörät suksiin, ja menimme Mont Blancille hiihtämään.

Periksiantamaton äiti

Erosin entisestä miehestäni melkein samaan aikaan kuin aloitin työssä tuotespesialistina 15 vuotta sitten. Olin yksin kolmen lapsen kanssa. Halusin sekä hoitaa työni hyvin että olla läsnä lapsille. Tein silloinkin matkatyötä, joten sain käyttää mielikuvitustani, että lastenhoito järjestyi. Minulla ei noina vuosina ollut voimavaroja opiskella, vaikka olisin halunnut. Oli oma valintani antaa enemmän aikaa lapsille.

Lasteni aikuistuttua olen puhunut heidän kanssaan noista hektisistä vuosista. Lasteni mukaan he oppivat noilta vuosilta ahkeruuden merkityksen. He näkivät, miten paljon tein töitä, ja nykyisin työ on heillekin tärkeää. Surkuttelemaan ei saa jäädä, vaan pitää olla periksiantamaton.

Kehitystä joka iässä

Tämä on se tapa, miten tykkään elää elämääni. Vapaus on isossa osassa. Pidän työn mukanaan tuomasta epäsäännöllisyydestä ja työreissuista. Nyt kun lapset ovat aikuisia, minulla on aikaa pitää itsestäni huolta ja kehittää itseäni. Syksyllä aloitan opiskelun.

Työ elää ja muuttuu. Työnantajan tulee sallia erilaisia tapoja tehdä töitä, eikä perhe saa olla este työnteolle. On ikävää, että naisia syrjitään työelämässä eri syistä eri ikäisinä. Ikäiseni viisikymppinen nainen ei ole valmis tippumaan pois työelämästä. Työntekijälle pitää antaa mahdollisuus kehittyä sekä kolme- että viisikymppisenä."

 

Lue lisää:

MMA:n tutkimuksesta Työn ja muun elämän yhteensovittaminen täältä

Ruuhkavuosioppaan vinkit itsensä johtamiseen läpi ruuhkavuosien.

Kirjoittajan nimi: 
Satu Juoperi
Kuvat Joonas Brandt (Halttunen, Hiltunen ja Stjerna) ja Merja Paakkanen (Kallioinen)