Uskalla ajatella isosti

Uuden polven futuristin Perttu Pölösen mielestä nuorilla ei ole koskaan ollut parempia mahdollisuuksia muuttaa maailmaa kuin nyt.

Juuri nyt tulevaisuus pelottaa nuoria, kun taas seniorit haikailevat nostalgisesti menneeseen. Tällaisen havainnon on tehnyt Perttu Pölönen, yksi kysytyimmistä esiintyjistä foorumeilla eduskunnasta yliopistoihin ja suurista yrityksistä julkisten palveluiden tuottajiin.

Kun 24-vuotias nuori mies puhuu tulevaisuudesta itseään kaksi kertaa vanhemmalle yleisölle, hän osaa asettaa sanansa niin, että monimutkaisista asiakokonaisuuksista muodostuu ymmärrettäviä ja järkeenkäypiä näkemyksiä.

Pölönen tunnistaa tulevaisuuden uhkakuvat, mutta on samaan aikaan optimistinen.

− En halua maalailla kovasti muotia olevia dystopioita. Haluan rohkeasti, jopa radikaalisti, tuoda esiin uusia näkökulmia ja ajatusmalleja sekä haastaa ihmiset ajattelemaan isosti.

Uuden polven futuristi Pölönen ei ole tyypillinen tiedemies. Hän valmistui vuosi sitten Sibelius-Akatemiasta säveltäjäksi ja on myös niittänyt mainetta jo lukioikäisenä innovoimansa palkitun sävelkellon keksijänä.

Useita start up -yrityksiäkin pystyyn laittanut innovaattori kutsuttiin ainoana suomalaisena ja ryhmän nuorimpana jäsenenä mukaan kansainväliseen älykköjen ryhmään Piilaaksossa Nasan tiloissa sijaitsevaan ajatushautomoon. Siellä hän sai toteuttaa lempifilosofiaansa, luovaa ja laaja-alaista ajattelua. Ryhmän tavoitteena ei nimittäin ollut enempää eikä vähempää kuin etsiä ratkaisuja suurimpiin ihmiskuntaa askarruttaviin ongelmiin − sellaisiin kuin ilmastonmuutos, väestönkasvu sekä puhtaan veden ja ruuan riittävyys.

Pölönen myöntää, että tulevaisuuden ennustaminen on haastavaa, kun historiastakaan ei olla samaa mieltä. On vain arvauksia ja skenaarioita. Silti tulevaisuuden pohtiminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

− Teknologia vauhdittaa muutosta ennennäkemättömällä voimalla. Maapallon historiassa olemme eläneet digitalisaation ja globalisaation aikaa vasta viimeiset 30 vuotta. Mutta toisin kuin aikaisemmin, muutokset eivät tapahdu enää lineaarisesti, lokaalisti ja tasaisesti vaan eksponentiaalisesti. On siis kiire.

Haastoimme Perttu Pölösen ottamaan kantaa muutamaan tulevaisuutta koskevaan teesiin.

Teesi 1: Nyt on hyvä aika olla nuori ja muuttaa maailmaa.

Ihmisillä ei ole koskaan ollut parempia mahdollisuuksia muuttaa maailmaa ja vaikuttaa yhteiseen hyvään kuin nyt. Uusia aloja ja töitä, intohimon kohteita ja lähteitä syntyy. Minusta on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan maailma kehittyy.

Dialogi sukupolvien välillä on muuttunut molemminpuoliseksi. Kokemus ja näkemys ovat yhtä tärkeitä. Nyt myös nuoret voivat opettaa vanhempiaan. Älylaitteiden käytössä he ovat hakoja, mutta miksi vanhempi opettaisi lapselle, kuinka puhelimen numerolevyä pyöritetään? Se on esimerkki taidosta, jota ei enää tarvita.

Meillä ei ole varaa joutua tilanteeseen, jossa teknologia luo kuilua sukupolvien välille. Sen on tuotettava hyötyä ja helpotusta kaikille.

Ajattelen niin, että vaikka teknologia helpottaa elämää, se ei välttämättä tee siitä onnellisempaa. Kukaan ei osaa sanoa, millaista arkemme on kymmenen vuoden päästä. Meillä ei ole elämäämme enää samanlaista kontrollia kuin aikaisemmin. Siksi on vain osattava olla onnellinen kaikkien niiden muutosten keskellä, jotka vääjäämättä toteutuvat.

Uskon visiointiin, koska visioilla on taipumus toteuttaa itseään. Kuitenkin on varauduttava myös erilaisiin vastatrendeihin, joita on vaikea ennakoida ja hallita. Kukapa olisi arvannut, että ihmisten välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen tähtäävästä sosiaalisesta mediasta tulee väline vihapuheelle tai että Euroopan yhdentymiskehityksen ajaminen johtaisi nationalismin ja populismin voimistumiseen?

Kun ideoimme tulevaisuutta, skaalan tulee olla laaja ja ennakkoluuloton. Usein nyt hölmöiltä ja hulluilta tuntuvat ajatukset ovat niitä, jotka toteutuvat. Tässä mielessä lapset ovat parhaita tulevaisuuden ennustajia. Eksperttejä sen sijaan ei kannata liikaa uskoa. He kertovat aina sen, mitä nykykäsityksen mukaan ei voi tehdä.

Teesi 2: Työn tekeminen tulevaisuudessa on nykyistä mielenkiintoisempaa ja palkitsevampaa.

Kun kerron ihmisille, että lähiaikoina puolet nykyisistä ammateista katoaa, ilmeet yleisön joukossa vakavoituvat. Kuitenkaan työn muutos ja murros ei ole mikään uusi asia, sehän on jatkunut vuosituhansien ajan. Erilaista on nyt vauhti, jolla asiat toteutuvat.

Vielä reilut kymmenen vuotta sitten maailmassa ei ollut ensimmäistäkään appi-kehittäjän ammatissa toimivaa henkilöä. Nyt heitä on toistakymmentä miljoonaa, ja määrä kasvaa.

Kun maailma digitalisoituu, työpaikkojen määrä vähenee. Samaan aikaan työn määrä kuitenkin kasvaa, kun toimintaympäristö monimutkaistuu.

Tulevaisuudessa meillä ei ole vain työttömiä vaan pahimmillaan myös suuri määrä uustyökyvyttömiä henkilöitä, joilla ei ole niitä taitoja, joita digitalisoituvassa työelämässä tarvitaan. Tämä pelottava kuva korostaa sitä, miten tärkeää meidän on huolehtia ihmisten mahdollisuuksista opiskella uusiin tehtäviin – koko elämän ajan.

Mielestäni on vanhanaikaista suojella työpaikkoja, joita ei kohta enää ole. Nyt täytyy puhua työntekijöiden suojelemisesta. Vaikka menetämme jotain, saamme uutta tilalle. Ihmiset ovat paljon monipuolisempia ja monilahjaisempia kuin itse uskovat. Muutos sinänsä ei tee ketään tarpeettomaksi.

Ammattien ja titteleiden sijaan meidän kannattaisi puhua ominaisuuksista, joita eri tehtävissä tarvitaan. Silloin vastaus kysymykseen, mikä minusta tulee isona, muuttuu ratkaisevasti.

On paljon asioita, joissa kone ei voi voittaa ihmistä. Uskon, että tarvitsemme tulevaisuudessa entistä enemmän pehmeitä taitoja: myötätuntoa, luovuutta, sosiaalista tilannetajua, itsetuntemusta ja itsensä ohjaamista.

Jos hieman karrikoin, yksi yleisimmistä tulevaisuuden ammattinimikkeistä Suomessa on luova ongelmanratkaisija.

Teesi 3: Tulevaisuuden markkinoilla pärjäävät innovaattorit ja erilaistujat.

Viisikymmentä vuotta sitten meillä tehtiin oikeita valintoja. Siksi Suomella menee nyt niin hyvin. Olemme maailman onnellisin kansa, mikä on tavallaan meille ansa.

Koska meillä on paljon hyvää, meillä on myös paljon menetettävää. Tässä menettämisen pelossa uskallamme tehdä vain pieniä muutoksia. Se ei kuitenkaan nykymaailmassa riitä. Uusien innovaatioiden käyttöönotossa nopea kakkonen voi vielä pärjätä, mutta hidas viitonen on auttamatta ulkona kuvioista.

Silloin kun joudutaan lähtemään tyhjästä, uskalletaan helpommin ottaa rohkeita askelia ja kokeilla uutta. Eihän ole paljon menetettävää. Hyvä esimerkki tästä on meitä teknologian hyödyntämisessä edellä oleva naapurimaamme Viro. Tai sitten monet Afrikan maat, jotka ovat edelläkävijöitä vaikkapa mobiilimaksamisessa.

Se, että yritys on tänä päivänä hyvässä asemassa, ei millään tapaa takaa sitä, että se menestyisi vielä kymmenen vuoden päästä. On arvioitu, että puolet maailman suurimmista yrityksistä häviää markkinoilta. Teknologia muuttaa toimialojen luonnetta ja uudet bisnesmallit yleistyvät.

Se trendi, joka on näkynyt kirjakaupassa Amazonin, elokuvavuokraamoissa Netflixin, vähittäiskaupassa Alibaban, kaukopuheluissa Skypen tai taksiautoilussa Uberin muodossa, tulee toteutumaan kaikilla toimialoilla. Tämä disruptiokehitys on ymmärrettävä jokaisessa yrityksessä, ja on kuumeisesti mietittävä, kuinka olla relevantteja myös tulevaisuudessa.

Kaikki johtaminen on tänä päivänä muutosjohtamista. Se tarkoittaa, että on uskallettava ideoida uutta silläkin uhalla, että osa vanhasta bisneksestä menetetään.

Yrityskulttuurissa täytyy sallia virheiden tekeminen, sillä juuri virheistä opitaan eniten. Kuulin Piilaaksossa tositarinan eräästä CIA:n työntekijästä, joka sai potkut siksi, ettei hän ollut tehnyt työurallaan yhtään virhettä.

Tänä päivänä ideat ovat jopa tärkeämpiä kuin resurssit. Kymmenen miestä kaivaa ojaa varmasti nopeammin kuin kaksi, mutta teknologiamaailmassa viiden hengen tiimi tai jopa yksi koodari autotallissaan voi mullistaa kokonaisen toimialan.

Teesi 4: Digitalisaatio ja tekoäly muuttaa maailmamme nopeasti ja peruuttamattomasti.

Epäilemättä kaikki, mikä on mahdollista digitalisoida, myös digitalisoidaan − vieläpä hyvin nopeasti. Teknologista kehitystä ei kuitenkaan pidä nähdä mörkönä vaan valtavana mahdollisuutena kehittyä, niin yrityksille kuin yksilöille.

Nyt meidän on vain oltava rohkeita kohtaamaan tulevaisuuden muutokset ja otettava käyttöön teknologian tarjoamat mahdollisuudet. Kyvystä nähdä pidemmälle tulee ratkaisevan tärkeä kilpailukeino. Se, että olemme saaneet aikaan paljon hyvää, ei saisi estää meitä tekemästä radikaalejakaan valintoja.

Olen usein ajatellut, että kun uutta maailmaa rakennetaan vanhaan ympäristöön, vaikutusten arvioiminen ei todellakaan ole helppoa. Panokset niin hyvässä kuin pahassa ovat kovat.

Minusta teknologisen kehityksen ennustaminen on vielä helppoa, mutta ihmisten suhtautumisen ja käyttäytymisen ennakointi on todella vaikeaa. Yleensä on niin, että muutosten vaikutuksia yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioidaan pitkällä tähtäimellä, kuten Bill Gates on sanonut.

Yrityksille teknologinen murros merkitsee uusien liiketoimintataitojen opettelua. Yksittäisille ihmisille se puolestaan tarkoittaa uusien kansalaistaitojen omaksumista.

Jos minulta kysytään, neuvoni kaikkien alojen ammattilaisille on: kehitä itseäsi mahdollisimman moneen suuntaan äläkä laita kaikkia munia samaan koriin. Kehitä myös sellaisia kykyjä ja ominaisuuksia, joita ei voi mitata. Kysy 60-vuotiaaksi asti itseltäsi, mikä minusta tulee isona. Löydä tiedostamaton potentiaalisi, voit olla intohimoinen monella alalla ja monella tavalla.

Elämme nyt teknologista vallankumousta, mutta senkin keskellä meitä yhteen sitova liima on sivistys. Ilman sitä meillä ei ole mitään pysyvää. Nyt meidän on autettava toisiamme auttamaan toisiamme. Uskon, että seuraavaksi on vuorossa inhimillinen vallankumous. Muun muassa sitä pohdiskelen keväällä ilmestyvässä kirjassani Tulevaisuuden lukujärjestys.

 

Kirjoittajan nimi: 
Kimmo ja Pälvi Salo
Kuva: Sirpa Päivinen
Topic: 
Markkinointi Myynti