Näköalapaikkojen mies

Monipuolisen uran tehnyt Seppo Mäkiranta uskoo, että menestyksen sekä yritys- että järjestörintamalla takaa se, että pysyy liikkeessä.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiassa on lounastauko ja aulaan alkaa kokoontua ihmisiä. Siellä täällä on tuoleja, nurkassa lojuu kasa pahvilaatikoita. MMA:n Keski-Suomen yhdistyksen puheenjohtajana vuoden ollut Seppo Mäkiranta etsii pahvilaatikkoa, jonka päälle voisi nousta seisomaan. Myös ujomman ja kauempana olevan opiskelijan täytyy saada kuulla mitä hänellä on sanottavaa.

Seppo kertoo siitä, millaista on myyntityö ja järjestötoiminta. Siitä, miten nuorilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, rakentaa verkostoja ja tulla mukaan tekemään nuoria kiinnostavia tapahtumia. Opiskelijoilta alkaa tipahdella kysymyksiä.

Ympärille kerääntyy lisää väkeä. Osa näyttää miettivän, että mitä tuo ukkeli paasaa. Muutaman kehon kieli taas paljastaa, että ajatus on jo ostettu: Tämä on hyvä juttu. Haluan mukaan Keski-Suomen yhdistyksen toimintaan!

Kun Seppo lopettaa puhumisen, nuoria on paikalla ainakin viisikymmentä, ellei sata. Viisi ilmoittaa haluavansa mukaan yhdistyksen toimintaan ja myöhemmin sähköpostitse ilmoittautuu toiset viisi.

Seppo on saavuttanut tavoitteensa. Sillä yhdistystoiminta on jatkumo; ketju, joka kaipaa säännöllisesti uusia lenkkejä ja uudistumista. Niin yhdistys- kuin yritystoiminnassa täytyy aina olla kasvamassa alku jollekin uudelle.

Johtajaksi jo nuorena

Tiimiakatemian aulassa pidetystä myyntipuheesta on kulunut kolmisen vuotta. Vuodenvaihteessa Seppo jäi pois Keski-Suomen yhdistyksen hallituksesta, missä hän oli toiminut puheenjohtajana.

‒ Neljä vuotta on yhdelle ihmiselle sellainen aika, jolloin jaksaa antaa jollekin asialla kaikkensa. Sen jälkeen alkaa tehdä asioita saman kaavan mukaan, eivätkä asiat enää mene eteenpäin.

Sepon yhteistyöhalukkuus ja myönteinen suhtautuminen nuoriin ja heidän ideoihinsa juontaa juurensa oman uran alkutaipaleelta. Hän oli ollut työelämässä vasta kaksi vuotta aloittaessaan Nokia Oy:ssä ICT-johtajana vuonna 1983.

Seppo vastasi Tikkakosken ja Riihimäen tehtaiden kehitystyöstä. Kymmenen työntekijän esimiehenä hän joutui tilanteeseen, jossa suurin osa alaisista oli itseä vanhempia. Oma paikkansa piti lunastaa kokeneempien silmissä, mikä ei aina ollut helppoa. Nyt hän haluaa tehdä uran aloittamisen helpommaksi muille.

Neuvotteluja saunan lauteilla

Nokian ICT-johtajan paikalta Seppo ponnisti ARE Oy:n talousjohtajaksi vuonna 1984. Se osoittautui nuorelle miehelle varsinaiseksi näköalapaikaksi.

‒ ARE Oy oli ensimmäisiä suomalaisia sähköalan vientiyrityksiä. Vastasin hallinnosta ja olin toimitusjohtajan varahenkilö. Miljardin liikevaihto ylittyi ja minun piti pyörittää aika isoja rahoja, Seppo kertoo.

Tuolloin alkoi myös Sepon uudistajaura.

‒ Uudistin taloushallinnon tietokonepohjaiseksi. Minulla oli aluksi 80 alaista, mutta rationalisoinnin jälkeen 40 heistä irtisanottiin, kun kone alkoi tehdä heidän työnsä. Oli raskasta irtisanoa muun muassa lähellä eläkeikää olevia naisia.

Tuohon aikaan Seppo sai myös aimo annoksen neuvotteluoppia. Hän oli tekemisissä suomalaisten pankkien konsernijohtajien ja johtoryhmien kanssa, ja monista vaikuttajista tuli henkilökohtaisia ystäviä.

‒ Siihen aikaan kaikki meni saunomisen kautta. Neuvottelu lopetettiin viiden tai kuuden aikaan aamuyöllä. Siinä turistiin muutakin, joten luottamus rakentui.

Luottamuksen merkityksestä myyntityössä puhutaan paljon tänäkin päivänä. Sepon mielestä haasteelliseksi luottamuksen rakentamisen tekee nykyisin se, että ihmiset ovat kiireisempiä ja stressaantuneempia.

‒ Asiat on tehtävä nyt lyhemmässä ajassa. Ei voi mennä pelkästään kahville, vaan on mentävä suoraan asiaan. Ennen kauppa tuli, kun saavutti luottamuksen tai oli joku suosittelemassa. Nyt asiakkaan kiinnostus pitää herättää kertomalla häntä motivoivia asioita ja vielä vaihdella tulokulmaa, jotta hän ei kyllästy samoihin argumentteihin.

Tavoite edellä työhön

Sepon CV:ssä on lista työpaikkoja ja titteleitä aina markkinoinnin ja myynnin johtotehtävistä toimitusjohtajuuksiin. Työpaikat ovat vaihtuneet pääsääntöisesti samassa kolmen tai neljän vuoden syklissä, jonka Seppo kokee olevan sopiva myös yhdistystoiminnan rooleissa toimimiseen.

Tittelit eivät kuitenkaan paljasta sitä, mitä näissä tehtävissä on saatu aikaan. Ja se Sepolle on tärkeää: Aikaansaaminen. Uudistaminen. Kehittäminen.

Sen vuoksi uuteen rooliin mennessään hän haluaa aina tietää, mikä on hänen tavoitteensa.

‒ Olen aina halunnut, että johtajasopimukseen kirjataan minulle asetetut tavoitteet: haluaako omistaja irrottautua yrityksestä, kasvatetaanko liikevaihtoa, luodaanko uutta liiketoimintaa.

Sen vuoksi Sepon kohdalla täytyy titteleiden sijaan luetella saavutuksia.

Ensimmäisen eurooppalaisen täysautomaattisen, kellon ympäri toimivan tuotantolinjan kehittäminen kivenjalostamiseen. Eduskunnan tietomassojen turvaaminen kahdentamalla ne. Tekoälyn tuominen rakennushallituksen mobiilipohjaisiin kiinteistövalvontajärjestelmiin. Langattoman leikkaussalin kehittäminen. Talous- ja toiminnanohjausjärjestelmän integroiminen Euroopan mittakaavassa merkittäväksi kokonaisuudeksi.

Uran vaikein paikka oli vuonna 2011, kun kehitystyö JamIT Oy:ssä jäi kesken. Seppo oli tietotekniikan ja hallinnon tukipalveluita omistajilleen tarjoavan yhtiön toimitusjohtaja. Yritykseen oli ulkoistettu Jämsänjokilaakson alueella kuntien ja julkishallinnon organisaatioiden ICT-asiantuntijat sekä henkilöstö- ja taloushallinnon työntekijät.

Seppo kasvatti JamIT:n neljän henkilön firmasta 50 työntekijän yritykseksi, kunnes yritys siirtyi takaisin Jämsän kaupungin alaisuuteen. Tällöin Seppo päätti siirtyä toiseen työpaikkaan.

‒ Olisin halunnut vielä kehittää yritystä, mutta uuden järjestelyn myötä se ei ollut mahdollista. Se rassasi henkisesti.

Koulutus avaa ovia

Seppo on aina panostanut kouluttautumiseen. Hän arvelee, että kaksoistutkinto oli nuorelle insinööri-ekonomille avain siihen, että työelämään siirtyessä ovet haasteellisiin tehtäviin aukesivat niin nopeasti. Tuohon aikaan vastaava yhdistelmä oli harvinainen.

Myöhemmin hän on opiskellut joka vuosikymmenellä jonkin merkittävän, laajan kokonaisuuden. Niistä viimeisin on vuosina 2002‒2006 Jyväskylän yliopistossa suoritettu hyvinvointiteknologian tutkinto.

‒ Huomasin, että ihmisen käyttäytymisessä on tiettyjä lainalaisuuksia. Pohdin, että miten saisin tietoa niistä ja oppisin johtamaan ryhmiä. Hoksasin, että urheilun kautta. Pääaineeni oli biomekaniikka ja pro gradu-tutkielman tein testaamalla Polarin sykemittareiden vaikutusta systemaattisessa valmennuksessa.

Seppo vietti viikonloput juoksuttamalla sykemittareiden ohjaamia ihmisiä juoksumatolla, psyykkaamalla heitä suorituksessa ja tekemällä hengityskaasuanalysointia sekä verikokeita heille.

‒ Nyt ymmärrän ihmisten käyttäytymistä ja pystyn parantamaan ryhmän suoritustasoa. Minulla on teoreettista osaamista aiheesta ja pystyn lisäksi jalkauttamaan tiedon. Tämä osaaminen oli todella tärkeää, kun motivoin kuntasektorilta siirtyneitä työntekijöitä JamIT:ssä.

Järjestötoiminta vei mukanaan

Seppo oli ennen MMA:ta Insinööriliiton jäsen. Hän toimi pitkään päivätyönsä lisäksi alueyhdistyksissä puheenjohtajana, istui liiton hallituksessa ja oli koko liiton varapuheenjohtaja vuosina 2000‒2008. Sitten hänet valittiin myös Akavan Keski-Suomen alueen puheenjohtajaksi sekä Akavan hallitukseen.

‒ Silloin mietin, että ehdinkö hoitaa kaiken. Viikot vei työ, viikonloput vei liitto. Kävin tupo-neuvotteluja ja minulla piti olla valmius olla Helsingissä kahden tunnin sisällä. Joskus kävi niin, että olin työmatkalla Oulussa ja jouduin jättämään auton sinne ja lähtemään lentäen Helsinkiin.

Sepolla oli parhaimmillaan kolme sihteeriä, jotka huolehtivat esimiehensä minuuttiaikataulusta. Päivä saattoi alkaa kotona Jyväskylässä asiakaskäynnillä, jatkua TE-keskuksen kokouksella ja sen jälkeen lennolla Helsinkiin. Iltakone Jyväskylään lähti Helsingistä puoliltaöin ja seuraavana aamuna oli lähdettävä autolla Kuusamoon.

‒ Minulla oli hyvät sihteerit ja taksi oli aina valmiina, Seppo nauraa.

Kiire tuntui toissijaiselta, sillä Seppo oli eri rooliensa kautta varsinaisella näköalapaikalla. Se motivoi.

‒ Näin ensimmäisten joukossa maailmalta tulossa olevat kehityspolut ja tiesin, mitä Suomessa tapahtuu. Kun alkoi väsyttää, se kantoi.

Insinööriliitossa Seppo sai rautaisen neuvottelu- ja esiintymiskoulutuksen.

‒ Tupo-neuvotteluihin valmennettiin menemällä viikonlopuksi johonkin paikkaan. Ovet suljettiin ja kolme päivää neuvoteltiin. Psykologit valvoivat tilannetta ja siinä tarkasteltiin muun muassa sitä, miten käyttäytyy, jos on pakko valvoa. Jos neuvottelu meinasi ratketa, ohjaaja tuli sanomaan, että nyt tuli tällainen uusi käänne ja se toi taas mutkia matkaan.

Esiintymis- ja neuvottelutaitoja on tarvittu, sillä Seposta on tehty uran aikana toistasataa lehtijuttua. Myös televisio- ja radiohaastatteluja on kertynyt useita.

Keski-Suomen Liitossa toimiessaan Seppo neuvotteli Brysselissä Suomeen satoja miljoonia rahoitusta erilaisiin hankkeisiin. Pari kertaa hän kävi neuvottelemassa Euroopan investointipankin varapääjohtajana toimineen Sauli Niinistön kanssa. Liitossa työskennellessään hän toimi myös maakuntajohtajana.

Seppo on tehnyt Riiassa yhteistyötä ministerien kanssa ja isännöinyt Pietarin kaupunginjohtajien ja heidän delegaatioidensa Suomen-vierailuja. Ja monia muita.

Tällä hetkellä Seppo vetää hetken henkeä ennen uusia ammatillisia kuvioita. Edelleen hän haluaa olla kasvattamassa uutta. Sen vuoksi hän sparraa joitakin nuoria yrittäjiä heidän liiketoiminnassaan.

‒ Olen auttanut, jos joku on halunnut että jeesaan. Silloin toisen ei tarvitse opetella kaikkea liiketoiminnan rakentamisesta kantapään kautta.

 

Seppo Mäkiranta

  • Kokenut insinööri-ekonomi
  • MMA:n hallituksen jäsen, lisäksi useita muita luottamustehtäviä
  • Asuu Jyväskylässä, perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi muualla asuvaa aikuista lasta
  • Harrastaa puutarhanhoitoa ja luonnossa liikkumista

Haluatko verkostoitua oman alueesi myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten kanssa? Oman alueesi jäsenyhdistyksen löydät täältä.

Kirjoittajan nimi: 
Piia Kunnas
Kuvat Esko Varesvuo
Topic: 
Myynti