Aikuisen naisen ammatissa

Marjut Kolu elää kolmatta uraansa. Sairaanhoitajan ja lääke-esittelijän urat valmistivat häntä nykyisiin suorahakukonsultin tehtäviin.

Erilaisten ihmisten tapaaminen on ihanaa, ajatteli maalaistyttö muuttaessaan Mikkelistä Helsinkiin ja hakiessaan töihin Meilahden sairaalaan. Taskussa oli Pieksämäen diakoniaopistosta saadut sairaanhoitajan paperit ja haaveissa siinteli erikoistuminen sisätautineurologiseksi sairaanhoitajaksi. Mutta viikonlopputöitä olisi hyvä saada.

Marjut Kolu tykkäsi epäsäännöllisestä työstä: sai olla vapaalla, kun muut olivat töissä ja juhlapyhien työvuorotkin sopivat nuorelle sinkulle. Hän päätyi ensin töihin Meilahden sairaalan teho-osastolle, sitten päivystysosastolle.

Marjut työskenteli kuuden vuoden ajan päivystyksessä ja teki työnsä hyvin. Työkavereiden mielestä vähän liiankin hyvin. Marjut kuunteli ihmisten toiveita ja yritti järjestellä esimerkiksi niin, että kaikki kokeet ajoittuisivat samalle päivälle, niin ettei kauempana asuvan potilaan tarvinnut lähteä eri päivinä eri tutkimuksiin. Työkavereiden mielestä niin ei sopinut tehdä, sillä muilta sairaanhoitajilta alettaisiin pian odottaa samaa.

Marjutin oranssi pystytukka herätti joskus tunteita. Eräs miespotilas kysyi, miten Marjut oli oikein saanut tämän työpaikan. Ammattitaitoni ansiosta, Marjut vastasi, mutta alkoi itsekin huomata, ettei taida kuulua perinteiseen sairaanhoitajan muottiin.

Sairaanhoitajasta lääke-edustajaksi

Päivystysosastolla työskennellessään Marjut tapasi lääke-edustajana toimivan miehen, josta tuli Marjutin aviomies ja kahden lapsen isä. Hänen työtään seuratessaan Marjut kiinnostui lääke-edustajan ammatista.

‒ Ymmärsin, että minulla on samanlainen koulutus ja ulospäin suuntautuva luonne, minäkin voisin osata tehdä tuota, Marjut sanoo.

Marjut oli työskennellyt erään sydänlääkkeen tutkimushoitajana ja kun samassa yrityksessä tuli antibiootti- ja diabetestuotteiden esittelijän paikka auki, Marjut haki ja sai sen.

Sairaanhoitajan töihin Marjut säilytti edelleen kosketuksen tekemällä silloin tällöin viikonloppuisin lentosairaanhoitajan töitä. Keikka saattoi viedä hänet Venäjälle tai Kanarian saarille ja oli tervetullutta vastapainoa arkeen.

‒ Oli ihanaa päästä lentämään. Menomatka oli minulle omaa aikaa ilman lapsia, perillä siirryin ambulanssiin odottamaan potilasta. Siinä työssä oli tärkeää, että pokka pitää.

Monipuolisen työkokemuksen kautta Marjut sai rohkeutta toimia erilaisissa tilanteissa. Se rohkeus kantaa edelleen.

‒ Jos lentokoneessa kuulutetaan lääkäriä, ilmoitan että täällä olisi sairaanhoitaja. Olen tehnyt ilmassa päätöksen siitä, että välilaskua ei tehdä ja laittanut potilaalle tipan, vaikka edellisestä tipan laitosta oli 19 vuotta. Onnistuin ensimmäisellä kerralla, vaikka tipan laittoa ennen minua yrittänyt lääkäri ei onnistunut.

Nousevan myyntikäyrän uralle

Lääke-esittelijän ura oli päässyt alkuun, mutta vähitellen Marjutia alkoi häiritä se, että oman tuotteen myyntikäyrä näytti eri suuntaan kuin kilpailevan tuotteen, joka sojotti alati ylöspäin.

‒ Halusin olla tuon ylös menevän käyrän myyntiedustaja, Marjut naurahtaa.

Tuo käyrä kuului Pfizerin tuotteelle ja sen myyjäksi Marjut siirtyi toimittuaan lääke-edustajana yli 5 vuotta. Aikaa Pfizerilla Marjut pitää lääke-edustajan uransa parhaana aikana. Sen aikana häntä koulutettiin, mutta häneltä myös vaadittiin.

‒ Uuden antibiootin myynnissä oli enemmän haastetta. Sain vääntää kunnolla. Myin menestystuotetta, mutta jouduin ajattelemaan esimerkiksi antibioottiresistenssiä.

Marjut matkusteli myyntikokouksissa, opasti uusia ihmisiä ja voitti myyntikilpailuja.

‒ Silloin luotiin pohja sille miten näitä töitä tehdään. Oli hyvä myyntipäällikkö ja tiimi.

Reissussa kaiken aikaa

Marjut eteni urallaan muutaman vuoden sykleissä. Hän työskenteli avainasiakaspäällikkönä Schering-Ploughilla, kun matkatyö alkoi tuntua liian raskaalta.

Pääkaupunkiseudulla asuvan Marjutin alueena oli Itä- ja Pohjois-Suomi. Avioliitto oli päättynyt eroon ja hän oli 14- ja 15-vuotiaiden lasten yksinhuoltaja. Hän saattoi lähteä matkaan aikaisin maanantaiaamuna ja palata perjantaina.

‒ Voimat eivät riittäneet siihen hirvittävään matkustamiseen. Lihoin, sillä söin matkoilla pullaa ja ravintolaillallisia, enkä ennättänyt pitämään terveydestäni huolta. Viikonloppuna pesin pyykkiä, tein valtavat määrät ruokaa seuraavaksi viikoksi ja koko ajan oli huono omatunto lapsista.

Marjut jäi lyhyelle sairaslomalle. Pian sen jälkeen töissä aloitti uusi esimies. Hänelle Marjut kertoi ensi töikseen, että ei jaksa enää reissata.

‒ Sitten minusta tuli uuden sienilääkkeen tuotepäällikkö. Päivät eivät lyhentyneet, mutta ehdin kotiin lähes joka ilta.

Tuotepäällikkönä työhön tuli uusi ulottuvuus: piti osata kieliä. Marjutin ensimmäinen kansainvälinen kokous oli Gardajärvellä.

‒ Hiki virtasi ja mietin vain, että miten kerron olevani Marjut Kolu Suomesta. Ensimmäisen ryhmätyön aikana en saanut sanaa suustani, vaikka asia oli tuttu.

Tilanteeseen oli kuitenkin luvassa helpotusta. Marjut pääsi kielikursseille ja varmuus käyttää kieltä lisääntyi pikkuhiljaa.

Uudelle uralle

Vuoden 2008 kesällä Marjut täytti 50 vuotta. Hän oli ollut jo pitkään hyvin väsynyt.

‒ Koin, että olen kuin Kansallisteatterin näyttelijä: paklaan itseni, vedän show:n päivän aikana, illalla tulen hotellihuoneeseen ja lasken maskin.

Työmatkoilla hänen täytyi käydä nukkumassa hotellihuoneessa, jotta jaksoi osallistua vielä iltatilaisuuteen.

‒ Ajattelin, että en jaksa enää tätä lääketeollisuutta. Jos ei muuta löydy, niin menen töihin takaisin sairaalaan.

Samassa hän näki ilmoituksen työpaikasta, jossa etsittiin researcher-tittelillä kulkevaa lääketeollisuuden ja sairaalamaailman osaajaa. Hakuaikaa oli yksi päivä jäljellä. Ilmoituksesta ei selvinnyt mistä yrityksestä on kyse, mutta Marjut haki paikkaa. Hän sai kutsun haastatteluun 50-vuotispäivänään.

Siitä alkoi Marjutin kolmas ura.

Uskallusta uravalmennuksesta

Marjut oli päätynyt rekrytointialalle. Hän oppi rekrytointiprosessin kantapään kautta: eteen tuli nippu papereita ja nimilista. Piti ryhtyä soittamaan.

Marjut sopi rekrytointikonsultin kanssa kysymykset ja haastatteli sitten ehdokkaita puhelimessa. Hän hoiti myös prosessiin liittyvää kirjeenvaihtoa.

Tätä jatkui vajaat kolme vuotta, kunnes Marjutin life coachiksi opiskeleva ystävä tarjosi mahdollisuutta uraneuvontaan. Vaikka Marjut on mennyt koko ajan urallaan eteenpäin, eteneminen ei ole ollut tietoista ja suunnitelmallista. Sitä se oli vasta, kun Marjut haki nykyistä työtään. Uravalmennus auttoi häntä ymmärtämään, mitä hän oikeasti halusi ja tarvitsi.

Nykyisessä työssään Oy Nordic Progress Ab:n suorahakukonsulttina hän myy omaa ammattitaitoaan. Marjutin vahvinta osaamista ovat lääke-, laite- ja tarviketeollisuuden sekä terveydenhuoltoalan haut, mutta toimenkuvaan kuuluvat myös ylimmän liikkeenjohdon ja myynti- ja markkinointihenkilöstön suorahaut.

‒ Tämä on loistava paikka. Pysyn ajan hermolla, voin määritellä itse aikatauluni, tunnen lääkealan ja ihmiset ja pääsen verkostoitumaan. Nyt minulla on aikuisen naisen työpaikka.

Ja sitten se englannin kieli.

‒ Ajattelin aluksi, että ihanaa, täällä ei ainakaan tarvitse puhua englantia. Mutta jo viikon jälkeen sain ensimmäisen englanninkielisen puhelun ja sen jälkeen olen puhunut sitä joka viikko. Sain kuitenkin lisää kielikoulutusta ja nyt olen ymmärtänyt, ettei sitä kukaan puhu täydellisesti.

 

Marjut Kolu

  • Työskentelee pääasiassa lääke- ja sairaalatarvikealan suorahakukonsulttina Oy Nordic Progress Ab:ssä
  • Toimii vapaaehtoisena sairaanhoitajana urheilukisoissa.
  • Lääke- ja sairaalaedustajien (LSE) aktiivijäsen
  • Nauttii mökillä olosta, maalaamisesta ja maantiepyöräilystä.
Kirjoittajan nimi: 
Piia Kunnas
Kuva Pekka Sipola