Työelämässä tarvitaan aurinkoisia asenteita

Asenne näkyy koko olemuksessa. Rupattelukulttuurin vähentyessä asenteen merkitys korostuu entisestään, sanoo asenteiden grand old man Olli Linjala.

Moni asia muuttunut työelämässä niiden lähes 30 vuoden aikana, jotka Olli Linjala on jakanut aurinkoisten asenteiden evankeliumia koulutuspalvelussaan.

− Nykyelämä on hektisempää, ja juuri sen vuoksi asenteen merkitys korostuu entisestään. Asenteen vaikutus tapahtuu niin nopeasti. Se on vain silmänräpäys, kun sinut hylätään tai hyväksytään, Linjala sanoo.

Ennen myyjä saattoi viettää enemmän aikaa asiakkaan kanssa rakentamassa hyvää ilmapiiriä ja tuttavuussuhdetta. Rupattelukulttuurin vähennyttyä tehokkuuden tieltä vaikutus on tehtävä omalla olemuksella.

Linjalan mukaan olemuksen sanelee melko pitkälle sisäinen asenne. Se näkyy niin lahjomattomasti, että huijaaminen ei onnistu.

− Toinen lähettää viestiään sinulle tiedostamattaan ja sinä kuittaat sen niin ikään tiedostamattasi.

Jos olemuksessa on hiukankin ylimielisyyttä tai rutiininomaisuutta asiakastilanteessa, se näkyy ikävästi läpi.

Linjala kertoo usein teettävänsä koulutuksissaan yleisöllään tehtävän: ”Puhu henkilölle ystävällisesti, mutta ajattele samalla, että onpas ruma ihminen!”

− Vaikka et mitenkään näytä ajatustasi tai katsele häntä alentuvasti, ajatus kuultaa läpi olemuksestasi. Asenne muokkaa olemuksen, eikä sitä pysty mitenkään näyttelemään.

Haluntappamissanasto on puolestaan tuttua kaikille. Kun myyjä ajaa pitkän matkan asiakkaansa luokse ja kömpii autostaan selkäänsä valitellen, syntyy asiakkaan kanssa helposti vaivojen ja sairaskertomusten kisa. Jos asiakas on nuorempaa ikäluokkaa, voi erottava kuilu kasvaa.

− Sen sijaan voisi pysäyttää kilometriä aiemmin ja nousta autosta vähän liikkumaan ja venyttelemään. Parempi mennä asiakkaan luokse energisoituneena uskottavammaksi.

Sama pätee Linjalan mukaan niin neuvotteluissa kuin kouluttajan noustessa lavalle: kun kaikkien kädet ovat vähitellen vapautuneet puuskasta, on asenteellinen tie avautunut viestin viemiselle.

Rutiini on hyvä renki

Rutiinin hyvä puoli on, että se auttaa tekemään monet toistuvat, vähäarvoisemmat tehtävät nopeasti ja vähällä huomiolla. Joskus rutiini voi kuitenkin ottaa liiallisen vallan ja tappaa kaiken ilon tekemisestä.

Rutiinit edesauttavat myös Alzheimerin alkuja päähämme. Kannattaa siis aina välillä tehdä tuttuja, arkisia asioita täysin toisin, jotta avoin asenne säilyy.

− Asiakkaaseensa pitäisi asennoitua niin, että on olemassa todella häntä varten. Pitäisi muistaa, että tämä tapaaminen on hänelle ainutkertainen, vaikka itse tapaisin asiakkaita jatkuvasti. Kun tavoitteena on tyytyväinen asiakas, ei työ ala tuntua puiselta eikä siihen kyllästy.

Asiakasta voi myös auttaa tiedostamaan tyytyväisyytensä.

− Oman sessioni jälkeen kättelen asiakastani silmiin katsoen ja kysyn, onko hän tyytyväinen toimintaamme, siihen, mitä hän meiltä tilasi ja sai. Se herättää hänet tiedostamaan tyytyväisyytensä ja sanomaan sen ääneen, jolloin se myös painuu syvemmälle hänen mieleensä.  Se toimii asennemuokkauksena kummallekin osapuolelle.

Miten muuttaa asenteita?

Miten sitten voi taklata oman tai vaikka työtoverinsa luutuneen tai negatiivisen asenteen?

− Ehkä paras keino on kysyä tilanteessa ”mitä sitten?” Jos asiat eivät aina olekaan niin kuin niiden odotti olevan, niin ”mitä sitten?” Itsellänikin on pinttyneitä rutiineja, mutta jos tuleekin yllättävä poikkeus, en mene siitä sekaisin, Linjala sanoo.

Tärkeää hänen mielestään on kuitenkin luoda myönteistä asennetta. Kielteinen asenne on paitsi ikävä, myös kallis. Se on kallis työnantajalle työn huonona tuloksena ja työntekijälle itselleen, sillä se syö meitä sisältä ja sairastuttaa.

Myönteistä asennetta voi tuoda myös ulkoa sisään päin: Kun väännät suupielesi ylös ”tekohymyyn”, se vaikuttaa vähitellen mielialaasi kohentavasti. Hymy saattaakin muuttua yllättäen aidoksi.

Työelämässä on paljon muuttunuttakin

Työelämä ei suinkaan ole seissyt paikallaan Olli Linjalan koko kouluttajana työskentelemää pitkää ajanjaksoa.

Esimies-alainen-suhde on hänen mukaansa muuttunut tuntuvasti. Organisaatioiden madaltuessa esimies on tullut lähemmäksi alaista. Saneleva ”pomotus-asenne” on vähentynyt samalla, kun keskustelevuus on lisääntynyt, eikä pomottajatyyppi enää pärjää. Myös avoimuus on onneksi lisääntynyt. 

− Kun ei puhuta avoimesti, jää paljon sanomatta, ja sitten lopulta kasautuneet tuntemukset voivat tulla ulos hallitsemattomana ryöppynä. Nykyään työelämässä huomioidaan onneksi myös tunteet ja niiden merkitys työlle. Minun työaikanani saneltiin vielä paljon.

Kirjoittajan nimi: 
Oili Valkila